Hiljaista luovuutta

Olen taiteellinen ihminen, tai niin minulle väitetään.
Minä kirjoitan, maalaan, muokkaan erilaisia materiaaleja ja ompelen, neulon mutta en virkkaa =), tai en ainakaan mitään kelvollista. Minun päähäni mahtuu kokonaisen universumin historia ja tulevaisuus, jota olen yli kymmenen vuotta rakentanut mielessäni. Mieleni on koko ajan liikkeessä ja rauhoittaakseni sitä piirrän, kirjoitan tai luen mutta nykyään myös siivoaminen on onnistunut tasaamaan levottomuuttani. Ja kun teen jotain, keskityn niin ankarasti että unohdan syödä tai juoda ja en kuule mitä minulle puhutaan.

Toisaalta olen ajatellut, että kyse onkin luomisen tarpeesta, halusta järjestykseen ja sisäisten maailmojen esiin tuomista. Toisaalta luon myös tarpeeseen, sillä jos jostakin puuttuu jokin koriste-esine, taulu tai vaate, voin helposti tehdä sen itse enkä joudu näkemään sitä vaivaa, että etsisin kaupasta minua miellyttävän vastaavan objektin.
Minua onkin myös kritisoitu, että olen liian itsevarma ja annan ymmärtää että luominen on helppoa. Eihän se ole niin mutta en anna sen häiritä päättäväisyyttäni. Jos haluan jotain, teen sen eteen töitä, että saan sen. En odota, että se tipahtaisi eteeni tai joku muu antaisi sen minulle, mutta en myöskään jaksa valittaa kuinka vaikeaa matka kohteen luokse on.
Toisaalta en minäkään onnistu tekeleissäni aina. Jotkut luomuksista ovat niin hirveän näköisiä että sopisivat varmaan nykytaiteen museoon Kiasmaan, mutta ei todellakaan omaan kotiini. Takaiskut ovat kuitenkin opettavaisia ja seuraavalla kerralla osaan välttää (toivottavasti) samaa virhettä. Toisaalta jos aikaa kuluu tarpeeksi, unohdan koko virheen ja toistan itseäni tyypillisellä rutiinilla.

Olen myös huomannut, ettei luominen ole kuin pyörällä ajoa. Jos ei kirjoita, maalaa, piirrä, ompele pitkään aikaan, taidot rapistuvat ja ilmaisusta tulee kapeaa sekä haparoivaa. Asiat joita on osannut ennen silmät kiinnikin vaatii usemman tunnin työn eikä se siltikään ole yhtä hyvä kuin ennen. Toisaalta aika on ehkä antanut uuden näkökulman tai toisen tekniikan, jota pystyykin hyödyntämään sillä hetkellä ja omalla tavallaan kehitystä tapahtuu, vaikka se ei enää olekaan samantyylistä kuin edellinen.