Tämän päivän väsymyksestä

Olen ollut aamun töissä ja päivällä pääsin pariin viikkoon ensimmäistä kertaa taas shoppailemaan. Uskomatonta se häly ja ihmistungos keskustassa. Minä en voinut uskoa, etten ole sitä ennen huomannut. Jotenkin olen aina ennen viihtynyt keskustassa mutta en enää, sitä vaan menin kaupasta toiseen ihmismeren mukana ja koetin muistaa mitä ihmettä olin mennyt sinne ostamaan.

Jopa ruokapaikka oli meluista ja levoton. Söin äkkiä hampurilaiseni ja koetin olla kuulematta ihmisten puheita viereisissä pöydissä. Tai taisivat he osaksi kiljuakin, sen verta äänekästä muiden keskustelut olivat.

Kotona sitten annoin miehelle pusun ja maksoin laskut tietokoneella, jossa tehtävässä taidan olla vieläkin. Jäin miettimään että miksiköhän myyjät tulivat niin auliisti auttamaan minua vaikken pyytänyt, olikohan ulkonäössäni jotain eksyneen ja hämmentyneen oloista. Tai olinkohan jotenkin vain väsyneen ja nuutuneen oloinen, enpä tiedä mutta siltä minusta kuitenkin tuntui. Oli inhoittavaa nähdä itseään peileista, kun en näyttänyt yhtä fressiltä ja muodikkaalta kuin muut ympärilläni. Tajusin myös hämmentyneenä, että saatoin olla kaupan vanhimmasta päästä oleva asiakas, onkohan aika mennyt ohitseni? Miksi teineille tehdään paljon siistimpiä vaatteita kuin aikuisille?

Enpä tiedä. Pieni poikani nukkuu ja huomenna vapaapäivänäni hoidan häntä kotona. Täytyy myöntää, että taidan shopata eniten lapselleni, sillä nytkin mukaan tarttui mm. kuravaatteet ja pyjamia. Itselleni Ostin sen yli puoli vuotta himoamani mustan hupparin ja punaisen nahkavyön, joka oli tarjouksessa, sunnuntain rippijuhlalahjaksi taas tarttui haaviin emokorvikset ja kiinamerkki "rakkaus" - avainlenkki.

Huomaan etteivät ajatukseni pysy koossa, joten tulen taas kun kirjoituttaa.