Seksin mysteerit

Tänään ei ole ollut hyvä päivä.
Eihän se ikinä ole, kun joutuu kohtaamaan itsensä ja miettimään missä sitä on tehnyt väärin. Ja raflaavasta otsikosta huolimatta, en aio paljastaa mitään törkyisiä yksityiskohtia seksielämästäni tai mitä kaikkea siihen kuuluu, kun tosiasia on, ettei sitä ole. Siis seksiä, tai seksielämää ylipäätään.

En oikeasti koskaan uskonut, että en haluaisi seksiä, ettei se saisi minuun kipunoita ja tulta sekä tappuraa. Seksi on mahtava asia ja minullahan sitä pitäisi piisata, parisuhde ja kaikki, kilin villat.
Minusta on tullut pahempi siveydensipuli kuin neitsyysaikoinani, jolloin sitä antoi muiden yrittää muttei yrittänytkään antaa. Mihin hävisi seksi ja seksin viettelys?

Minulle uskoteltiin, että lapsen syntymä sammuttaa seksihalut, mutta minulla se näköjään vaikuttaa yli puolitoista vuotta viiveellä. Ja aikaisemmin mitkään työpaineet, stressit, siivoamaton koti tai riitely eivät hetkauttaneet lihanhimoani suuntaan tai toiseen, sitä oli saatava, kun halusi. Nyt tuntuu, että mikään ei saa konetta käyntiin ja en myöskään koskaan uskonut, että nainen voisi kärsiä "impotentista". Ja tätä ei saa nyt käsittää väärin, mies on yhtä ihana, seksikäs ja miehekäs kuin ennenkin, minulla vain viiraa päässä, kummassa, siihen en ota kantaa.

Seksinnälkä ei toisaalta ole kadonnut mihinkään, sitä tuntee pientä kihelmöintiä ja näkee pikkutuhmia päiväunia mutta todellisuuden karuus karistaa ne viimeisimmätkin lämmön hiput sisältä ja sitä huomaa taas tuhannetta kertaa makaavansa sohvalla kaukosäädin kädessä hyppimässä kymmenettä kertaa kanavia läpi, kun ei sieltä kuitenkaan mitään tule. Ja mies on siinä vieressä, otettavana itselleen eikä sitä tee mitään ja jos toinen yrittää, sitä vaan ei syty, reagoi ja toinen lähtee pois torjuttuna, pettyneenä.

Ja minä huudan pääni sisällä "Minä haluan seksiä mieheni kanssa!" Mikä ihme siinä on, että se ei onnistu? Eipä estäneet raskaudet tai synnytykset kehojemme harmoniaa mutta nyt jokin muu, epämääräinen salakavala tauti nimeltä arki? paineet? vanhemmuus? väsymys? erottaa meidät toistemme sylistä. Kyllähän sitä läheisyyttä jaetaan, suukkoja ja halauksia, mutta minä kaipaan sitä roihua, joka korventaa maailman ympäriltäni ja universumissa ei ole kuin kaksi aikuista ihmistä toteuttamassa puolisoiden välisistä rakkaudentunnustuksista vanhimpaa ja voimakkainta.

En myöskään halua platoonista suhdetta näin nuorella iällä, enkä halua olla pelkkä työläinen, vaimo ja äiti. Haluan jakaa mieheni kanssa sen kielletyn hedelmän, tuntea kuumuuden ja päätä pyörryttävän himon, aistia alkukantaisen soidinlaulun, joka kohoaa mielihyvästä ja rakkaudesta... ja kyllä, taisimpa sittenkin paljastaa hiukan törkyisiä yksityiskohtia seksielämästäni mutta jos sitä ei saa, voi kai niitä kauniita muistoja ajatella... kurjuus...

Opettelemassa rakentamaan ja remontoimaan

Minulla on Visio.
Eikä vain yhtä vaan monta erilaista alkaen asuntoni seinien väristä lattialistojen muotoihin sekä lattian materiaaleihin kuin maapalani muokkaamisesta hillityksi teemamaisemaksi, jossa erilaiset sisä- ja ulkotilat luovat kiireiselle kaupunkilaiselle hetkeksi tyyneyden illuusion unohtamatta kunnioittaa menneitä, joita paikkaan liittyyn.

Olen myös ollut uuttera Visioni suhteen. Olen ottanut selvää työvaiheista, materiaalikuluista, luvista ja ajansa, jonka nämä projektit voisivat viedä. Olen myös ostanut, saanut ja saanut selville, mistä ja minkälaisia työvälineitä Visioni toteuttaminen vaatii.

Mutta on olemassa yksi iso Mutta....

En ole eläissäni maalannut seiniä, remontoinut, tapetoinut, käyttänyt porakonetta monimutkaisempaa sähkötyökalua tai rakentanut ulkona mitään puusta ja nauloista. On suorastaan tuskallista törmätä remontoijien ja rakentajien käyttämään ammattisanastoon, jotka kuulostavat täydeltä heprealta korvissani... kuten mitä on koolaus, liisteri, merkinnät 9x21 ja millimitat. Kaikenlaisia routarajoja, vatupasseja, salaojituksia ja harsoja maan ja soran väliin... Ei ihme etten ole kyennyt muuta kuin keräämään tietoa ja repimään tukkaa päästäni aina, kun taas uusi mystinen sana ilmestyy eteeni, jolle ei löydy googlettamalla selitystä, koska sitä käyttävät vain asiaan vihkiytyneet tottuneesti ilman selkeää tarvetta eritellä, mitä se tarkoittaa.

Olen kuitenkin valmis yrittämään aina uutta ja tarpeeksi tietoa kerättyäni alan toteuttamaan Visiotani. Yhtä olenkin jo toteuttanut ja sen pieleenmenon syyn selvittämiseen kului pari vuotta...
Olin siis lakannut tummalla lakalla (Petsannut?) huonekaluja pensselilla, mutta unohtanut pyyhkiä sitä rätillä levityksen jälkeen, jotta puun syyt tulisivat näkyviin. Onhan se ihan kiva noinkin, mutta se olisi voinut olla vielä parempikin. Tässä siis viisastuneena teen seuraavan kerran homman paremmin, jotta voin toteuttaa Visioni mahdollisimman tarkasti.

iltapäivän tylsyydestä kärsivät yhdistykää!

Onko kellään toisella sellaista tuntemusta, että minuutit kuluvat hitaasti, löhöilet sohvalla ja et jaksa tehdä mitään? Toisaalta et myöskään koe tarvetta nukkua, joten sinä vain olet, siinä, sohvalla surfailemassa laiskasti netissä tai katselemassa ostoskanavaa, kun ei sieltä televisiosta muuta tule.
Miten selität tämän olotilan ikiliikkujille ja touhottajille?