Seksin mysteerit

Tänään ei ole ollut hyvä päivä.
Eihän se ikinä ole, kun joutuu kohtaamaan itsensä ja miettimään missä sitä on tehnyt väärin. Ja raflaavasta otsikosta huolimatta, en aio paljastaa mitään törkyisiä yksityiskohtia seksielämästäni tai mitä kaikkea siihen kuuluu, kun tosiasia on, ettei sitä ole. Siis seksiä, tai seksielämää ylipäätään.

En oikeasti koskaan uskonut, että en haluaisi seksiä, ettei se saisi minuun kipunoita ja tulta sekä tappuraa. Seksi on mahtava asia ja minullahan sitä pitäisi piisata, parisuhde ja kaikki, kilin villat.
Minusta on tullut pahempi siveydensipuli kuin neitsyysaikoinani, jolloin sitä antoi muiden yrittää muttei yrittänytkään antaa. Mihin hävisi seksi ja seksin viettelys?

Minulle uskoteltiin, että lapsen syntymä sammuttaa seksihalut, mutta minulla se näköjään vaikuttaa yli puolitoista vuotta viiveellä. Ja aikaisemmin mitkään työpaineet, stressit, siivoamaton koti tai riitely eivät hetkauttaneet lihanhimoani suuntaan tai toiseen, sitä oli saatava, kun halusi. Nyt tuntuu, että mikään ei saa konetta käyntiin ja en myöskään koskaan uskonut, että nainen voisi kärsiä "impotentista". Ja tätä ei saa nyt käsittää väärin, mies on yhtä ihana, seksikäs ja miehekäs kuin ennenkin, minulla vain viiraa päässä, kummassa, siihen en ota kantaa.

Seksinnälkä ei toisaalta ole kadonnut mihinkään, sitä tuntee pientä kihelmöintiä ja näkee pikkutuhmia päiväunia mutta todellisuuden karuus karistaa ne viimeisimmätkin lämmön hiput sisältä ja sitä huomaa taas tuhannetta kertaa makaavansa sohvalla kaukosäädin kädessä hyppimässä kymmenettä kertaa kanavia läpi, kun ei sieltä kuitenkaan mitään tule. Ja mies on siinä vieressä, otettavana itselleen eikä sitä tee mitään ja jos toinen yrittää, sitä vaan ei syty, reagoi ja toinen lähtee pois torjuttuna, pettyneenä.

Ja minä huudan pääni sisällä "Minä haluan seksiä mieheni kanssa!" Mikä ihme siinä on, että se ei onnistu? Eipä estäneet raskaudet tai synnytykset kehojemme harmoniaa mutta nyt jokin muu, epämääräinen salakavala tauti nimeltä arki? paineet? vanhemmuus? väsymys? erottaa meidät toistemme sylistä. Kyllähän sitä läheisyyttä jaetaan, suukkoja ja halauksia, mutta minä kaipaan sitä roihua, joka korventaa maailman ympäriltäni ja universumissa ei ole kuin kaksi aikuista ihmistä toteuttamassa puolisoiden välisistä rakkaudentunnustuksista vanhimpaa ja voimakkainta.

En myöskään halua platoonista suhdetta näin nuorella iällä, enkä halua olla pelkkä työläinen, vaimo ja äiti. Haluan jakaa mieheni kanssa sen kielletyn hedelmän, tuntea kuumuuden ja päätä pyörryttävän himon, aistia alkukantaisen soidinlaulun, joka kohoaa mielihyvästä ja rakkaudesta... ja kyllä, taisimpa sittenkin paljastaa hiukan törkyisiä yksityiskohtia seksielämästäni mutta jos sitä ei saa, voi kai niitä kauniita muistoja ajatella... kurjuus...